The Peter Principle

Äitienpäivänä on tapana loihtia brunssi. Brunssi on kait jonkinlainen aamupalan ja lounaan välimuoto, jonka yhteydessä nautitaan ehdottomasti kuohuvaa. Kauemmaksi arjesta ei kotikonstein enää pääse.

Tämänkertainen brunssi koostuu baageleista (tai ainakin piti, sämpylöitä niistä sitten tuli) ja smoothiesta.

Baagelit (sämpylät)

Valmista taikina johon tulee 3/4 osaa vehnäjauhoa ja 1/4 ruisjauhoa. Mausta taikina suolalla, siirapilla ja reippaalla kädellä voita. Sekoita hiiva haaleaan veteen ja lisää taikinaan. Anna taikinan kohota noin tunnin, enemmänkin. Taikinan PITÄÄ olla löysää, jopa vetistä. Vetisestä taikinasta saadaan ilmavia ja kevyitä sämpylöitä. Valuta taikina pellille ja ripottele päälle unikonsiemeniä. Jos olet menossa lähiaikoina huumetestiin, käytä seesaminsiemeniä. Paista uunissa kypsiksi.

Voitele baagelit mustapippurilla, sitruunamehulla ja yrteillä maustetulla tuorejuustolla, juustoa saa olla paksu kerros. Täytteeksi kylmäsavulohta ja savustettua hevosenpaistia. Tilliä, persiljaa, salaattia tms. väliin.

Smoothie

Sekoita sauvasekoittimella turkkilaista jugurttia ja mustikkakeittoa. Lisää sekaan sopivasti jäitä, siirappia (mieluiten liikaa) ja limemehua. Tee toinen (erivärinen) smoothie mansikoista, banaaneista tai vaikkapa vadelmista ja kaada molemmat samanaikaisesti lasiin, jolloin saat kivan kaksivärisen smoothien.

Kahviksi suosittelen Zoegan, Arvid Nordqvistin tai Löfbergs Lilan mustaksi paahdettuja kahvilaatuja. Suomalaiset, vatsaa korventavat pula-ajan alipaahdetut kahvit voi huoletta jättää kaupan hyllylle. Terveisiä Pauligille.

Hyvää äitienpäivää!

Punajuurichevresalaatti

Maistuvan ruoan valmistaminen on periaatteessa yksinkertaista, mutta silti niin vaikeaa. Ravintolat ja iänikuisia reseptikirjojaan lukevat kotikokit epäonnistuvat tehtävässään säännöllisesti. Annan nyt muutaman rahanarvoisen vinkin, jotta sen jamievaikukalieoliverin opuksen voi jatkossakin jättää kauppaan ja keskittyä ruoanlaittoon.

Makuaisti on tärkein, joskaan ei ainoa aisti, jolla ruoan miellyttävyyttä arvioidaan.  Ihminen maistaa viisi eri perusmakua: suola, makea, hapan, karvas ja umami. Hyvässä ruoassa pitää nämä kaikki perusmaut olla läsnä. Jos jokin perusmauista puuttuu, aistitaan ruoka mauttomaksi, eikä oikein osata täsmentää, että mikä puuttuu. Yleensä suolan puute aiheuttaa tämän. Riippuen ruoan tyypistä perusmakujen suhde vaihtelee. Karvas maistetaan “myrkyksi”, joten sen kanssa pitää olla varovainen, sen silti kuuluessa useimpiin ruokiin.

Ravintolaruoka on usein hyvin suolaista juuri siitä syystä, että suolan puute peittää kaikki muut maut. Joskus kuulee sanottavan, että suolaa voi jokainen sitten lisätä tarvittaessa oman maun mukaan. Tämä on valitettavasti pötyä. Hyvin harva tajuaa niin tehdä. Teoriaa on helppo kokeilla itsekin. Valmista jotain pöperöä, esimerkiksi jauhelihastiketta, jonka maustat oreganolla, timjamilla, salvialla, kuminalla, kaminalla whatever, mutta et suolalla. Pöperö maistuu mauttomalle, ei ainoastaa suolattomalle. Heti kun lisäät sinne suolaa, tulevat kaikki muut aromit vahvana esiin. Suola toimii ikään kuin “porttina” muille mauille. Pitää toki myös muistaa, että liika suola pilaa kaiken, mutta eiväthän tätä amerikkalaiset luekaan.

Eli kun valmistat elämäsi pöperöä huolehdi siitä, että kaikkia perusmakuja on mukana oikeassa suhteessa. Sen jälkeen ruokaa voidaan maustaa eri mausteilla, joilla saadaan esiin se oikea luonne. Kannattaa huomioida, että mausteet tuovat ruokaan tuoksua, ei makua. Kaikki mausteet aistitaan hajuna chiliä lukuun ottamatta, chili aistitaan kipuna. Ruoassa pitää olla myös rasvaa. Rasva vahvistaa ruoan makuja ja sitoo aromeja. Monen yrtin aromit ovat rasvaliukoisia, eikä niistä irtoa makua ilman rasvaa. Teelusikallinen kuivaa oreganoa suussa ei maistu sitten miltään. Lämmöllä on samantapainen vaikutus. Lämmin ruoka tuo aromit kylmää paremmin esiin.

Ruoan nautittavuutta lisää jos sen koostumus miellyttää suuta. Puhutaan sellaisesta adjektiiveista kuin rapeus, kuohkeus, mureus jne. Täydellistä lopputulosta tavoittelevalle voin vielä paljastaa, että jos ruoan valmistaa sirten, että maut sekoittuvat toisiinsa vasta suussa, on lopputulos usein täydellinen. Jos minkä tahansa annoksen vetää blenderillä mössöksi, ei nautinto siitä ainakaan parane (paitsi koirien mielestä).

Todistaakseni tätä teoriaa valmistin aiemmin mainitut asiat mielessäni punajuurichevrepinjansiemenrucolasalaatin. Maku on taivaallinen ja sopii jopa kasvissyöjille (jossa taas ei ole mitään tolkkua).

punajuurichevrepinjansiemenrucolasalaatti

Ainekset:

-Punajuuria
-Chevreä
-Pinjansimeniä
-Hunajaa
-Suolaa ja pippuria (sormisuolaa, ei mitään kilpirauhaslääkettä)
-Rucolaa
-Limeä
-oliiviöljyä

Keitä punajuuret lähes kypsiksi, ehkä noin tunnin verran. Paahda pinjansiemenet pannulla vaaleanruskeiksi hunajan kanssa. Varo, ettet ylipaahda. Viipaloi chevre sentin viipaleiksi ja lämmitä ne sopivan lämpimiksi, ei kuitenkaan sulaksi.

Viipaloi punajuuret lautaselle, aseta chevre niiden päälle. Ripottele paahdetut pinjasiemenet näiden päälle. Mausta sormisuolalla, pippurilla ja limemehulla. Rucolaa ja loraus oliiviöljyä lopuksi koko hökötyksen päälle. Tarjoa heti.

Annoksessa on

makeutta: punajuuri, hunaja
suolaa: suola, chevre
hapanta: lime
karvasta: lime, rucola, oliiviöljy
umami: chevre, punajuuri

Annoksessa maut ovat erillään sekoittuen lopullisesti vasta suussa. Lämpimän juuston rasvaisuus kokoaa aromit yhteen tehden elämyksestä ainutlaatuisen. Bon Appetit!

Ps. Jos ei maistunut, hautaa kaikki ketsuppiin. Ketsupissa kaikki perusmaut ovat tyrkyllä, siksi siitä niin  tykätään.

Englantilainen keittiö on maailmankuulu – maailmankuulu mauttomuudestaan ja tylsyydestään. Britannia on vanha imperialistinen suurvalta jota ei enää ole. Vanha suurvalta kunnioittaa perinteitä, nimenomaan omia perinteitään. Ulkomaisilta vaikutteilta vapaasti degeneroitunut ruokakulttuuri on juuri sellainen, että vitsit eivät ole syntyneet ihan tyhjästä. Kun Englannissa riitti Herefordia teuraaksi, joutuivat Ranskalaiset tyytymään etanoihin, tryffeleihin, lintujen sisäelimiin ja muuhun epäilyttävään henkensä pitimiksi. Yhä edelleenkin britit ovat ylpeitä omasta kulttuuriperinnöstään. Matkaat sitten minne tahansa, jossa on brittivähemmistöjä, niin voit olla varma, että samasta paikasta löydät brittipubeja jossa olut tarjoillaan lämpimänä ja kastike kylmänä.

Kaikesta huolimatta, jokainen joka on joskus krapula-aamuna turvautunut kunnon verenseisauttavaan englantilaiseen aamupalaan ja huuhdellut sen Moët & Chandonilla alas, ei ole valmis antamaan tähän lopullista tuomiotaan. Olen kokeillut. T-paita on yhä ostamatta.

Olen jokusen kerran valmistanut englantilaista perinneruokaa joka tunnetaan nimellä Fish & Chips. Se on konstailematon englantilainen satamatyöläisten perinneruoka, jonka juuret ulottuvat noin 150 vuoden päähän. Alkuperä on hämärän peitossa (kuten ruokaperinteissä yleensä).  Kyse on yksinkertaisesti leivitetystä, uppopaistetusta kalasta sekä perunoista. Ruoka on yksinkertaista valmistaa ja syödä, lisäksi se on erittäin kaloripitoista. Oikeaa ”duunarisafkaa”. Yksinkertaisuudestaan huolimatta, tai kenties juuri siksi se on erittäin hyvää oikein tehtynä.

Kala

Vaaleaa vähärasvaista kalaa. Yleensä käytetään turskaa, mutta itse tein sen kuhasta (Espoonlahdesta jokunen tunti aiemmin pyydettyä). Kalan pitää olla ruodotonta, koska tätä syödään myös sormin. Leikkaa fileet halutun kokoisiksi paloiksi.

Taikina

Ota iso astia. Laita sinne kourallinen tai pari vehnäjauhoa. Lisää vettä ja munankeltuaista. mausta suolalla, sokerilla ja hitusella valkopippuria. Sekoita hyvin. Vatkaa munanvalkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää varovasti taikinaan. Lisää lopuksi loraus olutta, älä sekoita enää tässä vaiheessa. Munanvalkuainen ja olut tekevät taikinasta ilmavan jolloin lopputulos on kevyen rapea, siksi niitä ei enää sekoiteta liiaksi. Hyvä taikina on paksuudeltaan kuin piimä.

Perunat

Leikkaa perunat ohuiksi lohkoiksi ja keitä niitä muutama minuutti lihaliemessä. Kaada liemi viemäriin ja anna perunoiden kuivua hyvin. Perunoita ei kannata kuoria, kuorelliset ovat parempia. Periaatteessa kaikki perunalajikkeet sopivat. Jauhoisista tulee rapeimpia, mutta ovat vaativampia valmistaa.

Naudanrasvan saanti on hankalaa, lisäksi se on epäterveellistä. Siksi perunat esikeitetään lihaliemessä. Esikeittäminen muuttaa tärkkelysrakennetta, jolloin perunoista saadaan rapeita. Lihaliemi antaa sitä ”oikeaa” makua.

Majoneesi

Valmista majoneesi ja mausta se haluamallasi tavalla. Mielestäni tartar-tyyppinen sopii parhaiten jolloin se maustetaan kapriksella, suolakurkulla ja tillillä. Majoneesi kannattaa valmistaa näin.
Tällä menetelmällä majoneesista tulee todella paksua ja pehmeää.

Ketsuppi

Brittiruoka vaatii seurakseen ketsuppia. Ketsuppi kannattaa valmistaa itse koska valmistus on helppoa.

Mausta tomaattipyree suolalla, siirapilla, valkopippurilla, woosterilla ja etikalla. Mahdollisesti chilillä jos niin haluaa. Omatekoisen ketsupin etu on siinä, että ei tarvitse käyttää niin paljon etikkaa kuin kaupallisissa valmisteissa. Tätä kun ei tarvitse säilöä.

Friteeraus

Kuumenna öljy (vaalea kasvisöljy) kuumaksi. Öljy alkaa väreillä kun se on riittävän kuumaa. Uppopaista ensin perunat kullankeltaisiksi. Nosta ne lävikköön valumaan ja mausta suolalla ja tuoreella persiljalla. Pyyhi kalapalat kuiviksi ja dippaa ne taikinan kautta kuumaan öljyyn. Paista ne kullankeltaisiksi ja aseta lävikköön valumaan. Mausta sitruunamehulla. Tarjoile heti.